Moi! Tos on sunnuntain kuvii, kun oli ihanan kesänen ilma. Päätin olla Olgan kanssa pitkästä aikaa, hengailtii ulkona ja syötii ekat kevään jätskit ulkona. Juteltiin, oltii lonkul ja pyöräl. Eilen oli masentava päivä. Mikään ei menny ihan niin miten pitäis. Kävin lenkillä saadakseen ajatukset muualle, mut sit ku menin nukkumaan nii ne ajatukset tuli takas. Mä en ymmärrä miten niin tärkee ihminen voi satuttaa niin pahasti. Toivottavasti kaikki tulee menee paremmin, koska mä en jaksais olla sille vihanen, mut se oikeesti loukkas mua pahasti. Siihen on vaan yks sana joka helpottas: Anteeks. Yks ainot sana, mikä tuntuu olemaan niin vaikee sanoo. Onneks mul on kavereita jotka saa mun ajatukset muualle, ainakin hetkeks.
-Nea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti